50 kg menee, mutta 60 kg on tavoite. Jotta pääsisin Mestarin suosioon, pitäisi saada nopeasti lihaskunto kohdilleen. Olen jo vanha ja raihnas, enkä helpolla saa vaadittua minimiä ylös. 60 kg tuntuu aika hurjalta tällä hetkellä. Pitäisi vähentää oluen juomista ja syödä terveellisemmin.

Mestari itse nostaa vain 30 kg, mutta hänellä on pistooli eikä hänen yliopistomiehenä tarvitse hakea katu-uskottavuutta lihasmassan avulla. Akateemisessa maailmassa vahva mies on huonossa kurssissa. Minun pitäisi varmaankin hakeutua yliopistoon. Tai ostaa ase.

Jos haluaa Mestarin uskotuksi, pitää nostaa 60 kg. 140 kg, jonka ystäväni Vääpeli Kämy punnertaa, on jo melkoinen saavutus. Ilmankos Vääpeli on Mestarin luottohenkilö ja kansankokonaisuus- ja rotuasiantuntija.

Useat meistä harrastavat niin voimailua kuin ammuntaa. Vallankumous vaatii sitä. Mutavyöryn pysäyttäminen ei ole helppoa. Onneksi Mestari suvaitsee meitä raihnaisempiakin, koska tarvitsee kannattajia. Mitä olisi Mestari ilman seuraajia?

Mestarin ohje ammusten suhteen on tällainen:

Mielestäni kannattaa hankkia .223. Sillä putoaa siististi kaikki oravasta metsäkauriin kautta luotiliivitettyyn stormtrooperiin. Pieni luoti mutta isot tehot. Hirveä sillä ei tietenkään saa ampua, mutta siinä vaiheessa, kun vetäytyminen korpeen tulee ajankohtaiseksi, metsästyslainsäädäntöä tuskin kauheasti enää toimeenpannaan.

Me olemme Sisussa jo harjoitelleet korpisotaa. Mestari on opettanut meitä ampumaan ja isommat pojat painimaan. Hikinen miesvartalo, lihaksikas taikka lihaisa, riuku taikka tiukka, tuntuu hyvältä toista hikistä miesvartaloa vasten.

Sisussa on kivaa ja parasta siinä on se, että me yhteisönä ja kansankokonaisuutena estämme mutavyöryn ja pelastamme Valkoisen Suomen Kansan ja Rodun. Minäkin entinen vasuri, penkkipunnerruksessa onneton, ja nyttemmin täysnatsi. Elämäni on kivaa. Kiitos siitä Sisulle ja Mestarille. Kun vielä saisi jostain aseen. Tai 60 kg penkiltä.